Taipaleenjoki-oopperan kesto on 2h. 10min. johon sisältyy 40min. väliaika
Yrjö Jylhä ja Taipaleenjoen taistelut
Yrjö Jylhällä (1903-1956) on yksinäinen asema sotiemme runoilijana. Hän sai talvisodassa komennuksen komppanian päälliköksi Taipaleen lohkolle, joka oli sodan kovimpia paikkoja. Sinne suuntautui moneksi viikoksi puna-armeijan painopistehyökkäys. Taipaleenjoen yli ei vihollinen kuitenkaan tullut.
Vastapuolella, joen takana taisteli toinen runoilija Jevgenij Dolmatovski, hänkin komppaniansa päällikkönä. Runoilijat eivät koskaan sodan jälkeen kohdanneet, mutta kumpikin kirjoitti kokemuksistaan. Jylhän Kiirastuli (1941) on talvisodan kestävä monumentti, yhä uusiin painoksiin noussut runoklassikko. Dolmatovskin runo ’Taipaleenjoki’ (1940) kertoo sekin joesta, jonka yli oli vaikeampi mennä kuin ylittää elämä.
Harva taistelupaikka on saanut tällaisen runollisen ristitulituksen. Jotakin myyttistä, Tuonelanjokeen viittaavaa on siihen liittynyt. Aihe on kuin oopperaksi luotu, runot kalskahtavat toisiaan vasten, toisiaan kunnioittaen. Käsillä on kaksitahoinen monumentti.
Jylhä johti Soinin miehistä koostuvaa komppaniaa. Soini tunnettiin muun ohessa kovana laulupitäjänä, ja siinäkin on riittämiin pohjaa oopperallemme. Libretto pysyy uskollisena sekä tosiseikoille että Jylhän runoudelle. Tähän ei ole tarvinnut mitään keksiä tai lisätä. Uutta aineistoa on sentään saatu. Yrjö Jylhän ja hänen vaimonsa Kirstin kirjeenvaihto sodan ajalta on vasta äskettäin tullut arkistossa nähtäville; sen tummansävyisiltä riveiltä teoksemme noutaa ennen tuntematonta inhimillistä todistusaineistoa.
Jylhällä oli hyvät edellytykset toimia päällikkönä äärimmäisen ankarassa paineessa. Hän oli nuoresta pitäen urheillut ja aikonut jopa nyrkkeilijänä kilpakehiin. Hän oli kesinä toiminut maanmittaustöissä, joten hänen silmänsä oli harjaantunut tarkkailemaan maaston mahdollisuuksia. Hänen nuoruudenrunoissaan, neljässä kokoelmassa, on tuntuvilla valtateemana alituinen kilvoittelu ja kuoleman läheisyys. Jylhä oli peloton mies, joka oli tottunut omassa sisimmässään puhuttelemaan kuolemaa läheisenä matkakumppanina.
Voi sanoa, että Yrjö Jylhä toteutti itseään ja runollista kutsumustaan täysimpänä juuri talvisodassa. Se oli hänen täyttymyksensä, hänen elämänsä korkein kokemus. Hänen kestävimmät runonsa syntyivät Kirvesmäen kurimuksesta. Ne ovat puhutelleet uusia lukijapolvia jo yli puolen vuosisadan ajan. Kiirastulen jälkeen Jylhä ei luonut enää mitään uutta. Hän jäi henkisesti loppuiäkseen Taipaleenjoen partaalle, sen taisteluihin hän palasi aina kuolemaansa saakka 1956, jolloin hän sotilaspistoolillaan päätti elämänsä.
Mutta runot jäivät. On korkea aika, että ne saavat jylisevän sävelasun ja ihanteellisen näyttämön avaran taivaan alla Ilmajoen rantamilla.
PANU RAJALA |
